sunnuntai 2. lokakuuta 2011

Ihomatoja

Karsin Auberonin ja Nualan poikueesta parhaimmat 70-litraiseen. Niitä on jotain vähän auki 20. Himpun aikaisemmin sinne olivat siirtyneet Mánin ja Lilithin poikueesta karsitut ja kuin ihmeen kautta ilman suodatusta ja lämmitystä selviytyneet poikaset. Ne on ne mitkä olivat AW:ssa lahjoitettavana, varattuna, vaan ei noudettuna. Osan porukasta lopetin, mutta osa sai sinnitellä kun ei kerran henki vähemmällä lähtenyt.
No, artemiasta ne ihomadot varmaan taas tulivat 70-litraiseen kun niitä ei ollut aiemmin ja Hiltonista niitä oli jo kertaalleen myrkytetty. Gyrodol on kyllä niihin tosi hyvä lääke. Se tehoaa nopeasti, eikä siitä näytä olevan varoittelusta huolimatta vaaraa sukaravuille ja ompuille. Johtuu varmaan siitä että lääke on akvassa vaan 6 tuntia. Sen jälkeen vesi vaihdetaan melkein kokonaan. Joskus olen laittanut kuurin ennen töihin menoa. Illalla on kaikki selkärangattomat pinnassa huonovointisina, mutta ovat siitä kuitenkin palautuneet ennalleen veden vaihdon jälkeen.
Poikasista on vaikea nähdä pieniä matoja eivätkä ne yleensä niitä pahemmin edes hinkkaile. Sätkivästä uinnista voi vetää johtopäätöksen tai tuollaisesta aneemisesta olemuksesta kuin ekan ja vikan kuvan poikasilla. Kolman keino tunnistaa sairaus on seurailla taistojen tekemisiä. Poikaset mieltävät ihomadot ruuaksi ja yrittävät niitä napsia kavereistaan. Pienet taistolaiset eivät siis välttämättä ole muuttuneet superaggressiivisiksi jos ne koko ajan yrittävät napsia toistensa eviä, päätä ja koko kroppaa (mistä kaveri ei välttämättä ole kovin kiitollinen, taistot kun ovat niin viimeisen päälle sosiaalisia tapauksia) vaan niillä voi olla ihomatoja.
Mánin ja Lilithin poikasessa näkyy
pyrstöevässä ihomatoja

Auberonin ja Nualan poikanen

Sama tyyppi ilman salamaa. Leuasta roikkuu ihomato.

Mánin ja Lilithin poikasen peräevässä on ihomato

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti